Se, mitä olimme, olemme nyt. Se, mitä meillä oli, on edelleen.
Yhteinen menneisyys, lähtemättömästi läsnä.

Kun siis kuljet metsässä, jossa kuljimme yhdessä ja etsit aurinkoiselta pientareelta varjoani,
kun pysähdyt kukkulalle katselemaan kaukaisuuteen ja kädelläsi etsit tapasi mukaan minua,
etkä enää löydä ja tunnet surun hiipivän sydämeesi.

Ole hiljaa. Sulje silmät. Hengitä. Kuuntele askelteni ääntä sydämessäsi.
En ole poissa, kuljen mukanasi, aina sinussa.

-kirjoittaja tuntematon-

Jos niin käy, että minusta tulee hauras ja heikko

          ja kivut häiritsevät untani,

          niin sinun on tehtävä mitä on tehtävä

          sillä viimeistä matkaa ei kukaan ole estävä.

          Sinä tulet surulliseksi – minä ymmärrän.

          Älä anna surusi estää sinua,

          sillä tänä päivänä, enemmän kuin koskaan ennen,

          rakkautesi ja ystävyytesi punnitaan.

          Meillä on ollut niin monta hyvää vuotta.

          Et haluaisi minun kärsivän,

          kun aika koittaa, anna minun mennä.

          Vie minut sinne missä he auttavat minua,

          mutta, pysy luonani loppuun asti.

          Ja pidä minua lujasti ja puhu minulle,

          kunnes silmäni ovat sulkeutuneet.

          Tiedän, että aikanaan, sinäkin huomaat,

          se on ystävyyttä, jota minulle osoitat.

          Älä sure sitä että sen täytyy olla sinä,

          jonka täytyy tehdä päätös.

          Olemme olleet niin läheisiä – me kaksi näinä vuosina”

          ”Saanko lähteä nyt?

          Luuletko, että hetki on oikea?

          Olen elämänpolkuni kulkenut ja parhaani tehnyt.

          Saanko siis astua toiselle puolen

          ja vapaaksi päästä?

          Aluksi en tahtonut lähteä,

          taistelin kaikin voimin.

          Mutta nyt jokin tuntuu kutsuvan minua

          Kohti lämmintä ja elävää valoa

          Tahdon lähteä

          Tahdon todella. On vaikeaa jäädä. Parhaani yritän ja koitan

          hetken tässä olla,

          Niin sinä saat minusta vielä kerran huolehtia

          ja minä kokea suuren suurta rakkautta.

          Tiedän, olet surullinen ja sinua pelottaa,

          sillä tunnen kyyneleesi, jotka turkkini kostuttaa.

          En ole kaukana.

          Kiitos, kiitos että olet minua rakastanut.

          Tiedäthän, että minäkin rakastan sinua, Siksi on niin vaikea

          sanoa hyvästi

          ja päättää tämä elämä luonasi.

          Joten, pidä minua lähelläsi vielä kerran,

          ja sano sanat, jotka toiveeni ois,

          koska välität minusta tuhannen verran,

          annat minun nukkua pois.”

Aivan taivaan tällä laidalla on paikka nimeltä Sateenkaarisilta.